"Miksi hän pilasi ulkonäkönsä?"

Toisin sanoen: miksi hän kävi plastiikkakirurgilla?

Otetaan kaksi tilannetta, joissa toisessa on happohyökkäyksen uhri ja toisessa tavallinen, itseensä tyytymätön ihminen. Ensimmäiselle on täysin hyväksyttävää haluta kauneusleikkaukseen, toiselle se on vain pinnallista ja typerää. Molemmissa tapauksissa tausta-ajatus on kuitenkin sama: olen mielestäni väärän näköinen, en tunne oloani hyväksi näin ja tahdon muuttaa asian. Happohyökkäyksen kohteeksi joutunut vaan ei ole joutunut elämään väärän olomuotonsa kanssa koko elämäänsä.

Monelle tulee kauneusleikkauksista ensimmäisenä mieleen tämä:

Päätä suuremmat silikonipallot, liian isot huulet, ruma ja turvonnut olemus. Todellisuus on kuitenkin lähempänä näitä kuvia:

Kauneusleikkaukset harvoin ovat överiksi vedettyjä, joihin on käytetty miljoonia yhä uudestaan ja uudestaan. Ne ovat elämänlaadun parantamista, eivät huomionkerjäystä tai pinnallisuutta.

Entäs sitten tämä kuuluisa "hyväksy itsesi sellaisena kuin olet" -toitotus? Onhan se nyt aivan kamalaa ja erittäin väärin, jos joku ei tyydy siihen mitä geenilotossa voitti. Tai siis, silloin se on väärin jos kyse ei ole hiusten väristä tai luonnollisesta meikistä.

Kaikenlainen muu itsensä kehittäminen on sallittua, mutta ulkonäköönsä pitäisi tyytyä, oli se millainen tahansa. On hyväksyttyä opiskella uusia taitoja kuten kieliä, käyttää lääkkeitä ja liikkua kunnon kohottamiseksi. Miksei kukaan kysy siitepölyallergikolta, kannattaisiko hänen vain mennä peilin eteen hokemaan, ettei hän tarvitse lääkkeitään ja tukkoinen nenä on vain hyvä juttu? Toki joku nyt ajattelee että hei, se tukkoinen nenä tekee oikeasti elämästä tukalaa! On eri juttu! Tosiasiassa kauneusleikkausta harkitsevalle se leikattava kohta on allergikon tukkoinen nenä. Parempi hoitaa pois.

Sitä en kiellä, etteikö näissä leikkauksissa olisi pahoja riskejä. Ammattitaitoinen plastiikkakirurgi tosin osaa näistä asiakkaalleen kertoa ja puntaroida, onko leikkaus vahingoittava kahdenkymmenen vai seitsemänkymmenen prosentin todennäköisyydellä. Ja löytyyhän niitä riskejä ihan kotikeittiöstäkin: leikkaa leipää väärässä kulmassa ja veitsi on valtimossa. Ei kukaan silloin sano, että mitäs leikkasit leipää.

Kauneusleikkaus ei eettisyydeltään ole sen kummoisempi juttu kuin hammasraudat.

Asiat, jotka pitävät minut hengissä ja tyytyväisenä

Eli "9 asiaa, joita ilman en voi elää", joskin listasta on poistettu itsestäänselvyydet kuten esimerkiksi happi ja ruoka.

Raha

Materialisti ilmoittautuu. Raha mahdollistaa about kaiken, jolla minut saa onnelliseksi. Suurin unelmani onkin olla joskus ihan helvetin rikas (ja hyvännäköinen, mutta rahallahan saa).

Kosmetiikka

Meikkaaminen on lempiharrastukseni. En ole siinä hyvä, mutta sivellintä heiluttamalla harjaantuu. Suurin osa rahoistani kuluu meikkeihin ja oheistuotteisiin, kuten siveltimiin. Meikkaamisen ohella lempipuuhaani on mikäs muukaan, kuin youtubessa tai instagramissa olevien meikkitutoriaalien tuijottelu. Mieluummin kuolisin kuin lopettaisin meikkaamisen loppuelämäkseni. 

Kissat

Rakastan kaikkia kissaeläimiä. Ihan oikeasti, oli minkälainen kissa tahansa, se on paras ystäväni. En edes tiedä mikä niissä on se juttu, mutta kissat ovat vieneet sydämeni. Näin kliseisesti sanottuna.

Taavi

Kyllähän se nyt niin on että parisuhde- ja rakkauslässynlää piristää elämää huomattavasti. Varsinkin kun on kumppanina tyyppi, joka passaa, pussaa, paijaa sekä tarvittaessa taputtaa poskelle vähän rajummin, jos itse meinaa riehua liikaa. Eihän tässä nyt kauaa olla seurusteltu, mutta kyllä sen tietää kun joku kolahtaa oikein kunnolla, noin henkisellä tasolla.

Shoppailu

Jos vituttaa, masentaa, itkettää, ahdistaa, ärsyttää, tuntuu pahalta, tuntuu hyvältä, on aihetta juhlaan tai mitä ikinä, ei mikään ole parempi ratkaisu kuin shoppailu. Omalla kohdallani. Varsinkin ensimmäisen tunnetilan sattuessa kohdalle, shoppailu auttaa. Erityisesti se toimii silloin, kun on paljon rahaa ja voi ostaa suurin piirtein koko maailman. Ensimmäisessä kohdassa mainittu materialismihan tässäkin tulee esille, mutta minkäs teet.

Puhelin

Olen puhelinaddikti. Olen käyttämättä puhelintani yleensä vain siivotessani, tai jos teen jotain muuta mihin tarvitaan kahta kättä ja keskittymistä. Tosin jos näen jotain kavereistani pitkästä aikaa, jää puhelin juorujen jälkeen. Puhelin (ja netti) helpottaa elämääni niin paljon, etten osaisi enää olla ilman. Onneksi ei tarvitsekaan, ellei tuo rakas iPhoneni sano työsopimustaan irti lähiaikoina.

Matkustelu

Kaipuu kaukomaille tulee selvästi äidiltä, joko perittynä tai opittuna. Olen käynyt Suomen ulkopuolella 12 kertaa, joista kolme Ruotsissa. Loput vierailut on tehty Virossa, Kreikassa, Kreetalla, Portugalissa, Thaimaassa, Egyptissä, Bulgariassa, Kanarialla ja Englannissa. Kolmastoista kerta tulee tapahtumaan joululomalla, toinen kerta Kanarialle (tosin eri paikkaan).

Natsi-Ben

Ajokortin sain viime toukokuussa ja siitä lähtien olen ajellut "omalla" autollani. Isäni nimissähän tämä on ja porukoilta tulevat bensarahatkin, joten en voi Beniä hyvällä omallatunnolla omakseni kutsua. Natsi -etuliite tulee rekisterikilvestä, Benin vain keksin. Olemme Benin kanssa kokeneet tässä parin kuukauden aikana akun tyhjentymisen ja ojaan jumittumisen, sekä melkein pari tuhatta ajokilometriä. Jos autoa voi rakastaa, rakastan Beniä!

Kehonmuokkaus

Jos joku ei tiedä, kehonmuokkauksella tarkoitetaan yleensä lävistyksiä, tatuointeja ja sen sellaisia asioita, ei niinkään urheilua ja lihasten hankkimista. Itselläni on neljä lävistystä sekä korvikset (ampumalla tehdyt, joten en sanoisi lävistyksisi), tatuointeja ei vielä ole rahatilanteen vuoksi. Näiden jo olemassa olevien lävistyksien lisäksi tahdon niitä vielä kuusi, osan naamaan ja osan muualle. Tatuointi-ideoitakin löytyy, mutta toteuttamiseen menee varmaan vielä vuosia, kun eihän se halpaa lystiä ole.

Nämä listatut asiat tekevät siis elämästäni siedettävämpää. Tämä ei ole tärkeysjärjestyksessä, ja jos en jotain asiaa maininnut, se ei tarkoita, ettenkö sitäkin tarvitsisi (huom. äiti, huom.).