"En ole sentään syntynyt kultalusikka perseessä"

Postaustahti itkettäisi jopa muita etanabloggaajia, mutta mitäpä sitä turhaan olemattomalle seurakunnalle saarnaamaan. Kuitenkin, pitemmittä puheitta, triggerwarning ennen varsinaista tekstiä: luvassa on turhanpäiväistä valittamista, joka ei edes liity ajankohtaiseen ja kuumaan puheenaiheeseen, eli monikulttuurisuuteen.

Otsikon lausahdus saa niin sanotusti "rusinat rasahtamaan". Se kuuluu yleensä jonkun mielenterveysongelmaisen sateenkaaripään suusta, kun hän tahtoo todistaa olevansa jotenkin "normaalin" kanssakeskustelijansa yläpuolella. Itse en pysty käsittämään, kuinka "kultalusikka siellä missä aurinko ei paista" voisi olla loukkaus. Sanontahan viittaa helppoon elämään!

Jos saisin itse valita, syntyisin mieluummin jalometallinen ruokailuväline rektumissa, kuin hiomaton puuhaarukka korvassa. Vaikka köyhät sanovatkin ettei raha tuo onnea, on elämä huomattavasti helpompaa, jos vuokranmaksua varten ei tarvitse avata haaroja tai myydä pikkuveljeä. Jos tätä kyseistä esinettä ei anaalista synnytyssalissa havaittu, kertoo se siitä kuinka on OIKEA ELÄMÄ eletty. Eikä sovi unohtaa oikean elämän viittaavan mielenterveysongelmiin, päihteiden liikakäyttöön ja laitoskierteeseen. Kuten sanoin, mieluummin lusikka takana ja elämä edessä, kuin ei lusikkaa muttei niinkään elämääkään.

Myönnän. Meni tunteisiin ja ranteisiin. Se koira älähti, johon kalikka kalahti. Olen itse niitä onnekkaita, joilla on ylimääräisiä juttuja pepussa. Olen täysi-ikäinen, asun kotona, saan vanhemmiltani rahaa kotitöitä tekemällä, enkä joudu huolehtimaan aina edes virallisista puhelinsoitoista. Ajatelkaa, äitini myös pesee pyykkini! En osaa edes käyttää pyykkikonetta. Enkä liiemmin osannut astianpesukonettakaan, silloin kuin meillä sellainen oli. Mutta arvatkaa! En ole mennyt rikki tämän takia.

Kun aika koittaa, osaan varmasti lukea pesukoneen käyttöohjeet. Sen verran jo tiedän, ettei kannata pestä punaisia ja valkoisia vaatteita keskenään, ellei tahdo vaaleanpunaisia vaatteita. Vielä en osaa maksaa laskuja, olen hukassa pelkän verkkopankin avaamisesta. Mutta ensimmäisen laskun ilmestyessä, osaan ottaa selvää, kuinka se kuuluu maksaa. Muuttaessani pois lapsuudenkodistani, en aio soittaa äitiäni pesemään pyykkiäni. En aio edes kuskata niitä pestäväksi hänen luokseen. Muuttaessani pois lapsuudenkodistani, en aio mennä takaisin vain imuroimaan, ja pyytää siitä viittätoista euroa. Arvatkaa miksi? Koska minun kultalusikkani ei tehnyt minusta tyhmää, stereotyyppistä rikasta tyttöä, joita jenkkiteinileffoissa näkee. Se teki vain elämästäni hieman helpompaa.

Sanon vaan, että oli lusikka minkälaista materiaalia tahansa ja löytyi se mistä päin kehoa tahansa, on maalaisjärki sitä tärkeämpää.

Maailman kauneimmat naiset

Kappas vaan, postaus venähti maanantaille, vaikka oli tarkoitus kirjoittaa sunnuntaina. Oikeastaan oli tarkoitus kirjoittaa jo lauantaina, mutta silloin sain aikaiseksi vain "juuh elikkäs jooh elikkäs juuh jaah" -tasoista tekstiä, eikä sellaisen julkaisemisessa ole mitään mieltä.

Nyt tänään, kun jotain aikaseksi saan, puhutaan lempiaiheestani eli kauneudesta! Päätin listata kolme mielestäni maailman kauneinta naista, ja kertoa hieman perusteluja valinnoilleni.

 Ensimmäinen sija: Kylie Jenner

Myönnettäköön: melkein itkin kuullessani Kylien olevan minua nuorempi. Olen vielä sen ikäinen, että vanhemmalta näyttäminen olisi ihan kivaa - jos se siis tapahtuisi tällä Kylien tyylillä. Tietenkin rahalla saa kuvia lehteen joka paikkaan ja niin edelleen, mutta kaikista ei rahallakaan tehtäisi näin upeita. Rakastan Kylien (tai hänen stylistiensä, miten vaan) tyyliä ja tapaa meikata. Vahva meikki sopii hänelle kuin uudet huulet naamaan, ja olen siitä hieman kateellinen.

Toinen sija: Rihanna (pitkillä hiuksilla)

Vaikka hiukset eivät kasvonpiirteille mitään teekään, ovat ne silti suuri osa kokonaisuutta. Lyhyistä hiuksista en liiemmin välitä, poikkeuksia toki unohtamatta. Rihanna on aina ollut mielestäni kaunis, mutta vasta hiljattain olen ruvennut ihailemaan hänen ulkonäköään enemmän. Rihanna näyttää tummalla tukalla ja punaisilla huulilla eksoottiselta sekä mielenkiintoiselta, ehkä jopa jollain tapaa mystiseltä. Hän saa asusteen kuin asusteen, värin kuin värin ja mallin kuin mallin näyttämään päällään hyvältä, ja onko edes tarpeellista sanoa, kuinka kätevä sellainen ominaisuus olisi?


Kolmas sija: Anna Abreu

Abreu on enemmän söpö kuin kaunis, mutta silti listani kolmonen. Hänellä on "meikattavat" kasvot (=naama, johon voi tunkea huoletta sementtiä naamaan sen näyttämättä siltä, että lapsi kokeilee äitinsä meikkejä ensimmäistä kertaa), joita ihminen tarvitsee ollakseen mielestäni kaunis. Annalla on aivan upea hymy, eivätkä hänen portugalilaisjuurensa tee ollenkaan pahaa hänen ulkonäölleen. Muistan myös vuosien takaisilta keikoilta Annan energian, ja niin ihanan oloisen ihmisen on oltava kaunis.

Johtopäätöksenä voimme siis sanoa, että tykkään meikistä ja pohjoismaalaista tummemmasta ihosta. Ne tekevät mielestäni kauniin, jos pähkinänkuoreen tiivistetään. Kysyisin teidän mielipidettänne kyseisistä henkilöistä ja kauneudesta, jos olettaisin kenenkään käyttävän kommenttiboksia. Mutta koska en oleta, en kysy. Seuraavaan kertaan!

Viisi vittumaista tapaa päättää puheenvuoro

Mikä on helpoin tapa pilata hyvä mielipidekirjoitus? Lopettaa se töksähtävästi ja typerällä tavalla. Alla viisi pahinta, joita en toivoisi koskaan käytettävän:

1. "Olen puhunut."
Ehdottomasti kaikista kauhein. Täysin turha lisäys, joka vie kaiken uskottavuuden kommentilta. Aiheuttaa "NO EIHÄN, OIKEASTIKO, SINÄKÖ PUHUIT, TODELLAKO??!" -fiiliksen. Moniko lopettaisi äidinkielen esseensä tai itsenäisyyspäivän puheen sanoihin "olen puhunut"?

2. "Aamen."
 Jos kirjoituksesi ei ollut rukous, on "aamen" erittäin huono tapa lopettaa juttunsa. Juuri sen takia, että kristillinen rukous päätetään siihen sanaan. "Aamen" ei käy myöskään vastakommentiksi, vaikka olisit samaa mieltä. Valitettavan usein sitä kuitenkin näkee, tyylillä: "Mun mielest uggei ei pitäs käyttää ku ne on nii rumii" "Aamen!!!" Pyydän, lopettakaa.

3. "Paskamyrskyy odotelles."
Esiintyy joko sellaisten mielipiteiden, jotka eivät kiinnosta ketään ("mun mielest kaurapuuro on sikapahaa, paskamyrskyy odotelles") tai yleisesti hyväksyttyjen mielipiteiden lopussa ("homojen pitäs must saada mennä naimisiin, paskamyrskyy odotelles"). Useat myös tulkitsevat erivät mielipiteet "paskamyrskyksi". Jos et kestä erilaisia ajatuksia, niin mitäpä jos tukit turpasi etkä sano mitään. Ei tarvitse odotella minkäännäköisiä luonnonmullistumia.

4. "Ugh + käsiemoji"
Tämä on mielenkiintoinen, näkyy usein tuon ensimmäisen kanssa. Mitä tällä tahdotaan viestiä? En ymmärrä.

5. "Tää oli vaan mun mielipide."
Jestas, en olisi arvannut! Kiitos selvennyksestä, kiitos erittäin paljon. Tarvitseeko tässä edes selittää, mikä tätä lausahdusta vaivaa?

Mieleni tekisi lopettaa tämä teksti sanoihin "Ugh, olen puhunut", mutta en ole varma ymmärtäisivätkö kaikki sen olevan sarkasmia. Luultavasti kyllä, mutta aina on poikkeuksia. Jää siis välistä, tällä kertaa.